RISTO-MATTI MARIN
Risto-Matti Marin valmistui vuonna 2004 musiikin maisteriksi Sibelius-Akatemiasta, jossa hänen opettajinaan toimivat Erik T. Tawaststjerna ja Teppo Koivisto. Tällä hetkellä Marin valmistaa taiteellista tohtorintutkintoaan. Hän kuuluu myös valtakunnalliseen musiikin ja näyttämötaiteen tutkijakoulu EST:iin.
Kuopion pianokilpailussa vuonna 1996 Marin saavutti jaetun ensimmäisen palkinnon. Samoin hän vuonna 1999 jakoi ensimmäisen palkinnon Helmi Vesa-pianokilpailussa. 3. palkinnon Risto-Matti Marin sai Weimarin Franz Liszt-kilpailussa vuonna 2003.
Risto-Matti Marin on esiintynyt mm. Kuopion kaupunginorkesterin, Weimar Staatskapellen, European Union Chamber Orchestran ja Jyväskylän sinfonian solistina. Lisäksi hän on osallistunut erilaisiin festivaaleihin vuosien 2003-2007 välisenä aikana, alkaen Novelum-festivaaleista Ranskan Toulousessa Mäntän musiikkijuhliin, Iisalmen Syyssoittoon ja Helsingin Musica Nova-festivaaleihin.
Risto-Matti Marin on julkaissut kolme CD-äänitettä: “La Valse” vuonna 2003 Olli-Pekka Tuomisalon kanssa; oma soololevy, “Pianotranskription taide” vuonna 2005 ja “Piano Tales” vuonna 2009, jolloin säveltäjinä ovat erityisesti Beethoven, Liszt ja Chopin.
Marinin neljäs soololevy julkaistiin 27.6.2009 Mäntän musiikkijuhlilla.
Risto-Matti Marinin taiteellisen jatkotutkinnon aihe on pianoskriptioiden olemus ja niiden suhde musiikillisen teoksen käsitteeseen.
Esiintyvänä taiteilijana toimimisen ohella Marin opettaa pianonsoittoa sekä kirjoittaa ohjelmatekstejä ja erilaisia musiikkiin liittyviä artikkeleita.
Taiteellisen jatkotutkinnon aihe: Pianotranskriptioiden olemus ja niiden suhde musiikillisen teoksen käsitteeseen
Millaisiin kategorioihin sovitukset voi jakaa? Onko sovituksen musiikillinen sisältö sama kuin alkuperäisen? Pitäisikö sen olla sama? Kuka on oikeastaan tehnyt sovituksen musiikin, eli onko sisällöllisesti kyseessä sama taideteos kuin alkuperäinen, saman teoksen eri näkökulma, vai kokonaan uusi, sovittajan oma teos? Mitä tulee ottaa huomioon kun harjoittelee pianosovitusta? Tämän kaltaiset kysymykset ovat keskeisiä jatkotutkinnossani.
Konserttiosuuksissa soitan pianosovituksia, jotka ovat peräisin eri tyylikausilta, ovat sävelletyt eri lähtökohdista ja eri käyttötarkoitukseen. Myös niiden suhde alkuperäisteosten tekstuuriin vaihtelee suuresti. Jotkut sovitukset on nimittäin tehty mahdollisimman uskollisesti alkuperäistekstiä seuraten, kun taas joissakin alkuperäisteos on otettu vain lähtökohdaksi. Samalla yrittää puhaltaa henkeä pianotranskription lähes unohtuneeseen perinteeseen tilaamalla nuorilta säveltäjiltä transkriptioita. Esitänkin konserteissani myös uusia transkriptioita. Säveltäjä Alex Freeman teki sovituksen Matthew Whittallin Yuki -kuoroteoksesta ensimmäistä tutkintokonserttiani (6.9.2006) varten. Sebastian Fagerlund tekee puolestaan sovituksen seuraavaan, 13.9.2007 pidettävään tutkintokonserttiini.
Kirjallisessa osuudessa pohdin alussa esittämiäni kysymyksiä tutkailemalla sovitusta esittämisen ja säveltämisen konteksteissa. Lisäksi pyrin tarkastelemaan sovitusten teosidentiteettiä suhteessa alkuperäisteoksiin.
