TalonHenki

(Lue lisää talon historiasta)

Tila kutsuu ihmisiä

Kesällä 2006 entinen kyläkirkko-yhteisötalo-lastenkoti-hoitolaitos-tutkimuskeskus-pienteollisuustalo-käsityöpaja sai uudet isännät ja emännät. Nyt se on nelihenkisen taiteilijaperheen koti. Talon nykyinen haltijatar (Päivi Järvinen) ja isäntä (Ilari Nummi) ovat molemmat ammatissaan perehtyneet erilaisten tilojen kuuntelemiseen ja haltuunottoon. Alusta asti viesti on ollut harvinaisen selvä: Pitskun tila kutsuu luokseen ihmisiä, kaiken ikäisiä. Erityisesti tila haluaa täyttyä sellaisista ihmisistä, joiden johdolla muut voivat opiskella elämän haasteiden kohtaamisen ja läsnäolon vaativia taitoja. Siis lapsia ja eläkeikäisiä.

Perhe avaa ovensa

Syksyllä 2006 saatiin kahdeksan konsertin voimin kokemus ovien avaamisesta. Ihmiset kohtasivat, kokivat ja kiittivät. Kodin ja kulttuurikeskuksen yhdistelmässä oli jotain niin tyrmäävän voimaannuttavaa ja innostavaa, että se kannusti jatkamaan. Eriskummallista olosuhdetta oli yksinkertaisesti pakko lähteä tutkimaan ja kehittämään.

Hankkeelle annettiin nimi: Pitskun Kulttuurikirkko. Kevään 2007 ajan kokeiltiin järjestelmällisesti ydinperheen arjen yhdistämistä yhteisölliseen tilaan. Kevät oli elämyksiä täynnä: 34 kotikonserttia, rummunrakennustyöpaja, kyläjuhlat jne. Vuoden 2007 kokonaissaldo oli jo lähes sata yhteisöllistä tapahtumaa.

Vuosina 2008-11 toiminta on monipuolistui koko ajan, mutta samalla on alkoi hahmottua Pitskun oma ainutlaatuinen linja ja ohjelmapolitiikka. Pitskun Kulttuurikirkon johtoajatukseksi on tullut kehittää ja tehdä sellaisia asioita, joita mikään muu instituutio ei vielä ole ottanut ohjelmaansa. Mukaan on löytynyt myös varaemäntiä ja varaisäntiä, jotka ovat välttämättömyys toiminnan kannalta.

Riippumaton rakentaja

Kulttuurikirkko haluaa olla autonominen toimija kulttuurin kentällä. Pyrimme yhteistyöhön yli ikä-, kieli-, sukupuoli-, puolue-, uskonto-, ammatti-, kaupunki-, kunta- tai valtakuntarajojen. Ajatuksena on koota ihmiset yhteen, yhteisten kokemusten äärelle, yhteisen pohdinnan äärelle, yhteisen toiminnan äärelle.

Yli ammattirajojen

Työelämän tutkijat ja kehittäjät puhuvat nykyisin siitä kuinka tärkeää olisi kyetä ylittämään ammatilliset tonttijaot ja yhdistämään erilaiset näkökulmat. ”Cross-over-ihmisiä” tarvitaan, koska perinteisellä ammattiryhmien välisellä työnjaolla ei enää pystytä ratkomaan monimuotoistuvan maailman haasteita. Silti yhteiskunta näyttäisi kehittyvän yhä eriytyneempään ja erikoistuneempaan suuntaan. Pitskun Kulttuurikirkko haluaa omsalla panoksellaan etsiä vastalääkkeitä tälle ilmiölle ja tukea ammatillisia rajojen ylityksiä ja voimien yhdistämistä.

Tehokkaat lääkkeet

Koska rajan ylityksen tarpeessa ei ole kyse vain nykymaailman ilmiöstä, vaan ikiaikaisesta haasteesta inhimillisen kulttuurin jalostamiseksi, tarjoamme lääkkeeksi kolmea rohtoa, jotka eivät nekään ole uusia:  humanismia, yleisivistys ja taidetta.

Haluamme Kulttuurikirkossa olla ihmiskeskeisiä ja näin vaalia humanismin rikkauksia. Meille tärkeimmät humanismin perintökalleudet ovat suvaitsevaisuus ja moniarvoisuus.

Olisiko vuonna 2014 aika palauttaa yleissivistykselle sille kuuluva arvostus ja asema? Yleissivistyksen kartuttaminen on ollut yksilölle ikiaikainen keino ymmärtää erilaisia näkokulmia maailmaan. Eri näkökulmien yhteen sulattamista tarvitaan niin akuutissa ongelman ratkaisussa kuin uusien mahdollisuuksien löytämisessä.

Kolmannella vuosituhannella on yleissivistyksen ihannetta entistä epätodennäköisempää toteuttaa yhden ihmisyksilön kautta. L’uomo universalen sijasta tarvitaan gruppo universale!

Syvällisesti sivistynyt kulttuuri edellyttää eri alojen ihmisten kohtaamista ja vastavuoroista eläytymistä toisen osapuolen näkökulmaan ja tapaan hahmottaa maailma. Onko nyt koittamassa yleissivistyksen ja humanismin vuosituhat?

Taiteen ydinvoima

Humanismin ja yleissivistyksen tueksi meillä on Kulttuurikirkossa tarjota järeä ydinase: taide. Taiteen ydinase on sisään rakennettu taiteeseen. Taidease olkoon siis toimintamme ilosanoma.

Taide on oiva ydin eri ammatti- ja ihmisryhmien kohtaamiselle, koska taiteilijan työnkuva ja toimintavelvoite käsittää kaiken. Mikään inhimillisen kulttuurin osa-alue ei ole taiteen näkökulmasta epäkiinnostavaa tai epäoleellista. Taiteelle mikään ei ole liian pientä tai liian suurta, ei liian teoreettista tai käytännöllistä, liian arkista tai juhlallista.

Uskomme, että taiteella ja taiteilijoilla on enemmän annettavaa maailmalle kuin nykyisin. Taiteen tuottamia henkisiä voimavaroja ei poimita, kaiveta, tutkita, hyödynnetä eikä kierrätetä tehokkaasti. Niin kuin ydinreaktio sata vuotta sitten tai maaöljy kaksisataa vuotta sitten, nämä taiteen voimavarat on vielä pääosin hyödyntämättä. On aika aloittaa koeporaukset taiteellisen prosessin ytimeen ja kokeet taiteen tekemisen atoimeilla. Tämä edellyttää taiteilijoilta uskallusta luopua oman työnsä mystifioinnista.

Tieteen ja taiteen liitto

Taiteen ja tieteen välisen vuorovaikutuksen synnyttäminen ja voimien yhdistäminen on lähellä talon haltijoiden sydäntä. Tätä varten on perustettu myös oma erillinen yhdistyksensä Muodonmuutoksia r.y. Tämän Luopioisiin kotiutuneen valtakunnallisen yhdistyksen Helsingin tukikohta toimii Kulttuurikirkossa.

Keväällä 2011 käynnistyi Koneen säätiön tuella Kulttuurikirkon oma  viisivuotinen tiede-taide-hanke.

Ilmava mahdollisuus

Missä muodossa Pitskun Kulttuurikirkon toimintaa kannattaisi tulevina vuosina jatkaa ja kehittää? Paljon riippuu taloa ja sen toimintakenttää ympäröivien ihmisten ja yhteisöjen, peruskansalaisten ja päättäjien, paikallisten ja valtakunnallisten, reaktioista ja palautteesta, tuesta ja aktiivisuudesta.  Pitskun Kulttuurikirkko -hanke on edelleen ilmava mahdollisuus, ei painava velvollisuus. Emme halua lohkaista palaa yhteisestä kakusta, vaan kasvattaa yhteisen kakun kokoa. Voiko se olla mahdollista?